WeBible

1 - "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2 - Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

3 - puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

4 - he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5 - Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

6 - Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

7 - Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-

8 - nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

9 - Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

10 - he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11 - Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12 - Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13 - He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14 - niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15 - Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16 - Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17 - Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18 - Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19 - Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20 - Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

21 - Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22 - Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23 - Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24 - Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25 - Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

26 - Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27 - Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28 - Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29 - Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

30 - Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31 - Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."